TAPANI

Olen granilainen valtuutettu ja pyrin uudelle valtuustokaudelle. Tunnen Kauniaisten asioita ja uskon, että pystyn vaikuttamaan niissä hyvään suuntaan. Hyvällä tarkoitan tavallisten ihmisten säällistä elämää palveluineen. Sekä oikeanlaista rakentamista.

 

Olen demari eli sosialidemokraatti. Valtakunnallisesti puolueeni on suuri.  Kauniaisissa meitä on vähän, valtuustossa vain yksi, minä. Mielestäni tämä on vinouma, jonka soisin tulevan suoristetuksi.  Uskon, että kannatuksemme kasvaa sekä vanhojen asukkaiden että tänne muuttaneiden keskuudessa. 

 

Yhteistyössä muiden valtuutettujen kanssa yli puoluerajojen olemme kuitenkin saaneet paljon aikaan. Teemme aloitteita, selvitämme asioita, panemme virkamiehet töihin, mutta joskus jarrutamme sitä. Kaupungintalon kohtalo on yksi esimerkki.  

 

Aikaisemmin toimin sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Seuraan yhä aktiivisesti alan asioita. Ne ovat tärkeitä erityisesti omalle ikäluokalleni, eläkeläisille.  Olen nykyisin vanhusneuvoston jäsen.

 

Perheeni muutti Espoosta Kauniaisiin 80-luvun alussa. Rakensimme – osin hartiapankilla – paritalotontille talon. Junayhteydet  ja kävelymatkat kouluihin olivat meidänkin vetovoimatekijöitä. Lastenlapseni kuluttavat nyt samoja koulunpenkkejä kuin isänsä aikoinaan ja minulla säilyy kosketus lasten ja nuorten nykyoloihin. Niissä lisäisin harrastusmahdollisuuksia koulutiloissa, kuten Henrik Dettman on ehdottanut.

 

Kotoisin olen Jyväskylästä, jossa synnyin 78 vuotta sitten. Työurani – rapiat 40 vuotta – olen tehnyt myynnin ja markkinoinnin parissa. Viimeksi oli pitkään granilais-espoolaisessa laboratorioyrityksessä ja lopuksi omassa yrityksessä.  

 

Olen terve ja kohtuullisen hyväkuntoinen kiitos äijäjumppien ja terrierikoira Vilin. Muuten olen sitä mieltä, että koirista on erittäin paljon hyötyä ikäihmisille kävelyttäjänä ja kaverina. Niin paljon, että pulmatilanteissa pitäisi kaupungilla olla oma auttava toimintamalli.